Lajikkeesta riippuen chilien esikasvatus siemenistä kestää 2-4 kuukautta ennen taimien siirtämistä kasvihuoneeseen. Pisimmän esikasvatuksen tarvitsevat rocotot eli pubescens-lajin chilit. Petrin mielestä ne kannattaisi idättää jo marras-joulukuussa.
’’Vesiviljely ja suuritehoiset kasvatusvalot nopeuttavat kasvua niin, että me voimme Sirkku-vaimoni kanssa idättää useimmat lajikkeet tammi-helmikuun vaihteessa.’’
He kasvattavat satoja eri chililajikkeita, lempeän makeasta Snacky-paprikasta maailman tulisimpiin chileihin, kuten Carolina Reaperiin.
Matelijoiden lämmityslevylle
Tärkeimmät asiat chilien idätyksessä ovat Petrin mukaan kosteus ja lämpö.
’’Paras lämpötila chilien itämiseen on 22-28 astetta. Viileämmässä itäminen hidastuu, mutta ei esty. Lämpimämmässä homeiden kasvu nopeutuu. Kuivuminen kesken itämisprosessin tappaa siemenen, ja pienet sirkkataimet ovat herkkiä kuivuudelle. Idätysastiat kannattaa peittää muovilla, koska haihtuva vesi jäähdyttää astiaa. Peite estää siementen kuivumisen kesken prosessin.’’
Koska Petri ja Sirkku idättävät kymmeniä eri lajikkeita ja satoja taimia kerralla, he hyödyntävät käytettyjä, hyvin pestyjä muovirasioita, esimerkiksi broilerinkoipirasioita.
’’Idätysalustaksi peitän muovirasian alaosan muutamalla talouspaperiarkilla ja kastelen sen huolellisesti. Ripottelen chilin siemenet kastellun talouspaperin päälle, vetäisen rasian pakastepussiin ja taitan kevyesti kiinni.’’
Petri laittaa rasian matelijoiden lämmityslevyn ja pyyhkeen päälle tai nostaa rasian jääkaapin tai keittiön yläkaapin päälle.
’’Chilien itävyys on yleensä hyvä, joten kannattaa kylvää korkeintaan kaksinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Siemenien itävyys alenee niiden vanhetessa’’, muistuttaa Petri.
’’Toiset chililajikkeet itävät muutamassa päivässä, sitkeimmän, villin lajikkeen itäminen vie kaksikin kuukautta. Normaalisti viikko, pari riittää. Itäneet taimet tarttuvat talouspaperiin juurillaan ja nousevat pystyyn. Idätykseen käytettävissä muovirasioissa taimia voi pitää elossa ainakin kuukauden pari, kunhan antaa valoa ja vettä. Taimen saa rasiasta irti juurineen varovasti vetämällä.’’
Kosteutta ja lämpöä
Petri kertoo, että chilin siemenet eivät tarvitse itääkseen lannoitetta, mutta pieni taimi tarvitsee hieman ravinteita heti ensimmäistä lehdistä alkaen, muuten se ei kasva.
’’Vesiviljelyssä pyrin antamaan taimille ravinneliuosta, jonka väkevyydestä kertova EC-luku on alkuun 0.7-0.9. Nostan ravinneliuoksen väkevyyttä taimien kasvaessa. Käytän yleensä taimikasvatuksessa, läpi kaudenkin Puutarhan Kesää, joka on hyvä ja edullinen peruslannoite chileille. GHE:n Tripart -sarjan ja PermaBloom-lannoitteet ovat myös todella hyviä. Kaikki nämä lannoitteet sopivat niin vesi- kuin multakasvatukseenkin. Lannoitteiden valmistajilta saa annosteluohjeet eri kasvuvaiheessa olevien kasvien lannoitukseen eri kasvualustoilla.’’
Useimmissa vesiviljelyjärjestelmissä kasvin juuret ovat jatkuvasti virtaavassa ravinneliuoksessa, mutta mikäli multaviljelyssä multa on jatkuvasti märkää, kasvin juuret tukehtuvat ja kasvi kuolee.
’’Juuret tarvitsevat happea, joten kuohkea, ilmava multa tai kookoskuitu ja altakasteluruukku, jossa on vesitila ja vedentasomittatikku, toimivat multakasvatuksessa parhaiten. Kasvin kasvaessa ja valoisuuden lisääntyessä kastelun tarve lisääntyy.’’
Taimet siirretään kivivillakuutioihin
Kun siemenet ovat itäneet ja sirkkalehdet muodostuneet, taimet siirretään varovasti seuraavaan kasvualustaan, vaikkapa multaan pieniin kertakäyttömukeihin, joissa siemenet voi myös idättää.
’’Meillä taimet irroitetaan paperista ja siirretään pieniin kivivillakuutioihin, jotka hankimme 150 kappaleen kennoissa. Ensin kastelen koko kennon läpikotaisin upottamalla sen veteen. Halkaisen kuution puoliväliin asti. Asetan taimen juuret villan väliin, jonka jälkeen laitan kuution takaisin kennoon. Kenno pitää kuution kasassa. Sen pohjassa olevasta reiästä ravinneliuos pääsee kostuttamaan kivivillaa NFT-pöydällä, joka on käytännössä hieman kallellaan oleva levy, jonka päällä ravinneliuos virtaa jatkuvasti.
Kivivilla ei sisällä ravinteita, joten lannoitus ravinneliuoksella täytyy aloittaa sirkkalehtivaiheessa. Petri kertoo, että kivivillaharkoissa kasvavat taimet on helppo istuttaa erilaisiin vesiviljelyjärjestelmiin, joita monet chiliharrastajat käyttävät helppouden ja tehokkuuden takia. Kasvu ja sato jopa kaksinkertaistuvat multakasvatukseen verrattuna.
Kasvatushuoneessa lisävaloa
Kasvatushuoneessa olevia chilintaimia Petri hellii lisävalolla: suurpainenatrium-valaisimilla, ledeillä ja loisteputkilla.
’’Tavallinen kotiharrastaja pärjää taimikasvatuksessa perusloisteputkella. Kasvivalojen oranssi, pinkki tai violetti valo ei ole kovin miellyttävää asuintiloissa. Valaisimien valonmäärä puolittuu aina, kun etäisyys kasvaa 10 senttiä, joten valoja tulee pystyä nostamaan, kun kasvit kasvavat, 10-20 sentin etäisyys on hyvä. Liian lähelle valoa ei tule laittaa, ettei kasvi pala.’’
Kun taimet ovat kasvattaneet ainakin yhden oikean lehtiparin, pienet kivivillakuutiot asetetaan isompien kuutioiden koloon, joissa taimet kasvatetaan loppuun asti. Kasvihuoneeseen taimet siirretään keväällä, kun yölläkin lämpötila pysyy yli viidessä plusasteessa.
’’Välillä, kun kevät on pitkään kylmä, eikä chilejä saa kasvihuoneeseen, 2,5×3 metrin kasvatushuoneemme on kuin viidakko! Pisimmillään taimet ovat olleet metrin mittaisia, ja kun taimia on noin 450, tila käy ahtaaksi! Normaali keväänä tammikuun lopulla idätetyt taimet ovat toukokuun alussa, kun ne siirretään kasvihuoneeseen, 30-50 sentin pituisia. Kasvihuoneessa taimilla on enemmän sivuttaistilaa ja ne tuuheutuvat nopeasti myös leveyssuunnassa.’’
Wyomingin yliopistossa Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoittaa, että chilille tulisuuden antava kapsaisiini saattaa tehostaa rasvanpolttoa ja muuttaa niin sanottua valkoista rasvaa ruskeaksi rasvaksi.
Kun taimet ovat kasvattaneet ainakin yhden oikean lehtiparin, pienet kivivillakuutiot asetetaan isompien kuutioiden koloon, joissa taimet kasvatetaan loppuun asti.
