Keho on valmis elpymään, kun mieli antaa siihen luvan
Porilainen fysioterapeutti, kehoterapeutti ja somaattisen liiketerapian opiskelija Maija Levonen rohkaisee ihmisiä itsen äärelle.
’’Itseä kohti lähteminen ei ole aina helppoa, mutta vastuun ottaminen itsestä voi avata uudenlaisen mahdollisuuden hyvinvointiin. Ehkä se voi avata reitin kohti uudenlaista levollisuutta’’, hän ehdottaa.
Levosen mukaan hedelmällisin matka itseen alkaa siitä, kun ihminen on heittänyt hanskat tiskiin ja todennut, ettei enää jaksa.
’’Helpoin kohta alkaa tehdä esimerkiksi kehoterapiaa on se, kun mieli ei enää jaksa kontrolloida. Keho on valmis vaihtamaan suuntaa heti, kun mieli antaa luvan. Tästä lähtökohdasta palaaminen kohti omaa itseä voi olla nopeaakin. Kivut alkavat vähentyä ja stressi helpottaa, kun lopettaa taistelun itseänsä vastaan’’, hän toteaa.
’’Lasten kohdalla kehohoitojen vasteet ovat nopeita, kun hidasteena eivät ole mielen suojamuurit. Aikuisen keho ei ole nähdäkseni yhtään sen monimutkaisempi kuin lapsenkaan – ainoastaan mieli hidastaa yhteyden kokemista itseen. Yliajattelu ja erilaiset suojamekanismit ovat aina syntyneet syystä. Syvin tarve aivojen luomilla rakenteilla on pitää meidät turvassa. Siksi jokaisen prosessi kestää oman aikansa. Kehoturvan syntyminen on reitti todelliseen levollisuuteen’’, selvittää Levonen.
Hänen mukaansa esimerkiksi irti päästämisen tai antautumisen kehotus ei useinkaan toimi – jos se auttaisi, kaikkihan olisimme jo päästäneet kaikesta irti.
’’Antautuminen on ihmisen varhaisin kehityksellinen liikemalli’’, hän sanoo ja viittaa syntyneen lapsen antautumiseen painovoimalle.
’’Aikuisina emme useinkaan osaa kehollisesti antautua painovoimalle. Tällöin aikuisen kehon liikkuminen kumpuaa hierarkisesti ylemmistä liikemalleista, joilla on yhteys muun muassa suorittamiseen ja jatkuvaan pinnistelyyn. Ne ylläpitävät alitajuisia selviytymiskeinoja.’’
Työssään Levonen rakastaakin tutkia somaattisen liiketerapian ehdotuksia rakentaa ehjää kehollista kokemusta itsestä, jolloin sisäinen turva voi vahvistua.
’’Sisäinen turva luo tilaa sisäiselle dialogille, jossa sisäinen lapsi ja sisäistetty aikuinen tekevät rauhan, ja oma itse löytyy vakaammasta keskilinjasta’’, Levonen sanoo.
Monet ihmiset pinnistelevät loppuunpalamisen kanssa. He ovat ehkä jo vuosia yrittäneet ratkaista uupumisen ongelmaa eri tavoin.
’’Vaatii omien rajojen tunnistamista, jotta pystyy antamaan itselleen luvan levätä, vastoin kaikkia käytäntöjä. Kehotietoinen, somaattinen työskentely onkin eräällä tavalla anarkistista, sillä se sotii suorittamisen vaatimuksia vastaan. Mitä enemmän ihminen havahtuu itsensä äärelle, sitä paremmin hän alkaa ymmärtää, ettei pysty vastaamaan enää kohtuuttomiin vaatimuksiin’’.
Levonen sanoo suorittamisen taustalla olevan muun muassa tekijäkulttuurimme taakkasiirtymiä, perhemalleja ja kasvuympäristöjä.
’’Laiska töitään luettelee, kuuluu vanha sanonta. Näitä alitajuisia viestejä on vaikea ohittaa mielen tasolla. Matka itseen ei ole aina kevyttä ja kivaa. Siinä joutuu jumppaamaan opittuja tapoja ja kysymään itseltä, mitä oikeasti haluan ja tarvitsen.’’
Kehon kuuntelemisesta puhutaan paljon. Levosen mukaan siihenkin mieli usein huomaamatta puuttuu.
’’Tietämisen ja ajattelemisen kautta kehon kuunteleminen saattaa värittyä uskomusten ja mielipiteiden mukaan. Syvempi kokemuksellisuus avautuu vasta, kun asettuu kehon neutraaliksi havaitsijaksi. Itseäni kiinnostaa lähestymistapa, jossa syvä tieto saapuu kehon kerroksista. ’’