Espoolainen joogaopettaja ja erityisopettaja Tuula Kurkisuo, 58, astelee myöhäissyksyn luonnossa. Hän rakastaa värejä, elämää ja luonnon elementtejä. Vielä riittää vaahteranlehtiä heiteltäviksi.
– Ilo, myönteisyys ja luottamus ovat supervoimiani. Olen aina ollut energinen, hetkessä elävä, täynnä elämäniloa ja -voimaa, hän vahvistaa.
Sisäinen hyvä olo, tasapaino ja rauha eivät ole tämän päivän maailmassa itsestään selviä olotiloja. Tuula ammentaa oman ilonsa pienistä asioista ja hetkistä.
– Joku minussa osaa nähdä vaikeuksien yli, elää hetkessä ja olla kiitollinen. Jooga ja meditaatio ovat lisänneet näitä perusominaisuuksiani. Kun hengitän sisään ja ulos ja olen läsnä tässä hetkessä, kaikki on hyvin, hän luonnehtii.
Luonto on Tuulalle suuri rakkaus. Hän rakastaa erityisesti eläimiä. Aamulla herätessään hän avaa keittiön sälekaihtimet ja tarjoaa muutaman jyvän ikkunan takana odottaville linnuille.
– Eläinrakkaus on syy siihen, etten ole syönyt lihaa 30 vuoteen. Näin aikoinaan dokumentin tuotantoeläinten kuljetuksesta ja kohtalosta. Eläinten kärsimys on minulle vaikea asia, enkä halua olla siihen osallinen, hän toteaa.
Tuula hakeutuu usein asuinpaikkansa lähellä olevan Haukilahden rantaan.
– Rakastan meren rantaa ja metsiäkin. Istun usein mökkilaiturilla. Käyn uimassa kesällä ja talvella. Kuljen nykyisin luonnossa mieluiten yksin, hän sanoo.
Tuula kokee omaavansa ”ratkaisukeskeiset geenit”. Vaikeissa tilanteissa hän etsii ratkaisuja mielessään. Tästä ominaisuudesta on ollut apua myös erityisopettajan työssä. Tällä hetkellä hän toimii erityisopettajana aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksessa kolmena päivänä viikossa. Lopun ajastaan hän omistaa rakkaalle joogaohjaajan työlle.
Henkisyyttä ja musiikkia
Tuula kiinnostui henkisyydestä ja henkisestä hyvinvoinnista jo nuorena. Hän luki henkistä kirjallisuutta ja kiinnostui muun muassa transendenttisesta mietiskelystä.
Äidiksi tulo 20-vuotiaana avasi uusia ulottuvuuksia. Hän alkoi tarkastella elämää yhä syvällisemmin.
– Vaikka olin kiinnostunut henkisistä teemoista, en kuitenkaan vielä nuorena antanut näille asioille kokonaisvaltaista tilaa elämässäni. Tuohon aikaan jooga ei ollut vielä kaiken kansan ilmiö Suomessa, 70-80-luvuilla enemmänkin tanssittiin aerobicia.
Musiikista tuli vahva osa Tuulan elämää. Työnsä ohessa hän keikkaili tanssiorkesterin solistina viidentoista vuoden ajan.
– 30-vuotiaana tein omia biisejä ja kävin kolkuttelemassa levy-yhtiöidenkin ovia. Halusin kuitenkin antaa aikani perheelleni ja luovuin muusikon unelmasta, hän sanoo.
Musiikki ei ole kokonaan jäänyt Tuulan elämästä. Muutama vuosi sitten hän lauloi muun muassa Kari Tikan oopperassa Rakkaus on väkevä kuin kuolema. Hänen perheessäänkin on ammattimuusikoita.