Moni pitää hermostoa vihollisenaan, koska haluaisi tuntea toisin kuin tuntee. Hermoston tärkein tehtävä on suojella yksilöä tämän omasta tahdosta riippumatta.
Hermostomme on yksilöllinen ja muokkaantunut aiemman elämämme myötä ja muokkaantuu jatkuvasti. Se on myös jatkuvassa vuoropuhelussa muiden ihmisten hermostojen kanssa ilman, että tiedostamme sitä.
’’Hermosto on joka hetki meidän puolellamme, vaikka se saisikin meidät pelkäämään, säikähtämään, jännittämään tai tuntemaan, ettei tästä selvitä. Hermoston tärkein tehtävä on pitää meidät turvassa, mutta sen käyttämät keinot eivät aina mielestämme palvele meitä. Ne ovat kuitenkin syntyneet jossain elämämme vaiheessa pitämään meidät hengissä’’, sanoo helsinkiläinen hermostomentori Airikka Nurmela.
’’Ammattiosaamiseni ja oman kokemukseni perusteella tiedän, että oman hermostonsa kanssa on mahdollista ystävystyä. Hermosto on lihaksen kaltainen siinä mielessä, että sen kykyä ja tapaa viedä meidät turvan tilaan voidaan vahvistaa ja tasapainottaa. Kun näin tapahtuu, elämäämme tulee enemmän mahdollisuuksia kuin pelkoja ja uhkia.’’
Nurmela toimi radiojuontajana, kun hän yhtäkkiä kaksitoista vuotta sitten menetti äänensä odottaessaan neljättä lastaan. Siitä alkoi hänen matkansa kohti hermoston ymmärtämistä.
’’Ääni on minulle tärkeä osa identiteettiä ja sen menettäminen kokonaan oli todella pelottavaa. Ainoa keinoni kommunikoida jopa perheeni kanssa oli kirjoittaa viestejä käsin tai kännykällä. Koska äänenmenetykseen ei löytynyt mitään syytä, lääkärit arvelivat sen johtuvan raskaudesta. Ääni palasikin osittain sen jälkeen, kun tyttöni oli syntynyt sektiolla nukutuksessa.’’
Autonominen hermosto ja vagushermo hermottavat ääntä tuottavia lihaksia, jotka vaikuttavat hengitykseen, kasvoihin, kurkunpään lihaksiin ja palleaan. Hermostolla on monta tapaa osoittaa, että se pitää meistä huolta. Ääni on niistä yksi.
’’Itsestäni olen huomannut, että ääniongelmani ovat psykosomaattisia. Tiedän, etten ole tuntemuksineni yksin. Esimerkiksi jos on turvaton olo tai ihmistä jännittää kauheasti, niin kyllähän kenen tahansa ääni värisee’’, Nurmela toteaa.
KANARIALINTU
Ennen vanhaan hiilikaivoksissa oli kanarialintuja varoittamassa kaivosmiehiä myrkkykaasuista. Jos lintu lakkasi laulamasta, kaivosmiesten oli syytä poistua kaivoksesta.
’’Ääni on minun kanarialintuni, joka varoittaa, jos kuormitus on kasvanut liian suureksi ja on aika keventää tahtia. Nykyään ääneni toimii, muttei se ole vieläkään täysin samanlainen kuin se on joskus ollut.’’
Perhevapaiden jälkeen Nurmela ei oikein enää pystynyt palaamaan radiostudioon, vaikka tekikin joitakin lähetyksiä, vaan siirtyi työnjohdollisiin tehtäviin. Hänen uusi polkunsa hermostomentoriksi löytyi kahdessa osassa valmentamisen ja mindfulnessin, tietoisen läsnäolon, kautta.
’’Eksyin bisnesvalmennuksen pariin toimiessani tuoreena esihenkilönä. Ihastuin valmentamiseen, kun tajusin, ettei asioihin aina tarvitse olla valmiita vastauksia, vaan ihmisiä voi auttaa löytämään niitä. Minun hermostomentorointini on yhdistelmä valmennusta ja mindfulnessia.’’
Mindfulnessin Nurmela löysi vuonna 2019 tilanteessa, jossa perheen koko omaisuus oli kiinni homekämpäksi paljastuneessa uudessa asunnossa, josta ei myyjä, eikä liioin taloyhtiö suostunut ottamaan vastuuta.
’’Työskentelin aamuradiotuottajana, kun kauppariita alkoi. Kuusihenkinen perheemme ja iso koiramme jouduimme muuttamaan vuokrakolmioon. Uuteen asuntoon ei voinut muuttaa ja edellinen oli myyty. Stressitilani oli valtava, enkä saanut nukuttua riittävästi. Tilanne äityi niin pahaksi, että minun piti hakeutua toisiin töihin.’’
Kun kesäloma tuli, Nurmela rupesi tekemään mindfulness-meditaatiota saadakseen stressitasonsa hallintaan.
’’Syksyllä rupesin sitten opiskelemaan mindfulnessia, mikä oli yksi elämäni parhaita yksittäisiä päätöksiä.’’
Kaksi vuotta myöhemmin Nurmela lähti opiskelemaan muutosvalmentajaksi. Opinnoissa hän törmäsi ensimmäistä kertaa polyvagaaliteoriaan, joka on Stephen Porgesin teoria siitä, että miten autonominen hermostomme toimii.
’’Oli kuin joku olisi sytyttänyt valot pimeään huoneeseen. Yhtäkkiä ymmärsin, miksi olin menettänyt ääneni ja miksi mindfulness antoi minulle elämänilon takaisin ja miksei kolmivuotinen kognitiivinen psykoterapia ollut sitä tehnyt. Minulle selvisi koko elämäni kulku ja siihen vaikuttuneet tekijät ja se, että äänenmenetyksellä hermostoni oli pyrkinyt pitämään minut turvassa.’’