Metsä on ollut vahvasti läsnä Henna Helmenmaan, 43, elämässä. Se on tarjonnut paitsi työtä, myös keinon elpyä. 

– Olen liittänyt metsään aina vapauden tunteen. Muistan, kuinka lapsena makasin sammalmättäillä ja matkin lintujen ääniä. Olen kotoisin Itä-Suomesta, Venäjän rajan tuntumasta ja liikuin paljon vanhempieni kanssa metsässä. Rakastin myös biologiaa, Helmenmaa hymyilee. 

Kun hän alkoi pohtia opiskelualaa, ei mielessä ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin metsätieteet. Opiskeltuaan ensin metsänhoitajaksi Joensuussa hän jatkoi opiskelua tohtoriksi Helsingin yliopistossa ja teki väitöskirjansa silloiselle Metsäntutkimuslaitokselle.

– Opiskeluaikana alkoi suorittaminen, ja kaupunkielämän myötä vieraannuin metsästä usean vuoden ajaksi. Uskomukset ja ajattelumallit siitä, mitä elämässä pitäisi tehdä ja minkälainen minun tulisi olla, saivat yliotteen, Helmenmaa pohtii. 

Hän kuvaa, että taloudellinen näkökulma korostui omassa ajattelutavassa liikaa, se kuinka paljon tukkipuusta saisi euroja. Arvomaailman kehitys ei tuntunut lainkaan hyvältä. Prosessi omien arvojen mukaiseen elämään ei silti ollut nopea ja helppo. 

Uupumus ja avioero pysäyttivät

Helmenmaa toimi tutkijana viisi vuotta, ja nyt 13- ja 10-vuotiaiden lasten ollessa pieniä hän oli neljä vuotta kotona lasten kanssa. Tohtoriksi hän väitteli kuukausi ennen ensimmäisen lapsen syntymää. 

– Tiesin jo silloin, etten enää palaa tutkijaksi. Sosiaalisemmat ympyrät vetivät puoleensa, hän muistelee. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen Helmenmaa laajensi koulutustaan paikkatietoalalle ja työllistyi it-puolelle, jossa työskenteli viitisen vuotta. 

– Voin silloin ajoittain todella huonosti. Tiesin, etten tee vieläkään sellaista työtä, joka on vahvaa osaamisaluettani, sydämen paloani, vaan työskentelin ainoastaan elannon vuoksi, hän kertoo.

Hän koki yhteyden luontoon ja samalla omaan itseensä kadonneen. Seitsemän vuotta sitten Helmenmaa sairastui työuupumukseen. Kaikki näytti toivottomalta ja synkältä. 

– Lähdin hakemaan keinoja, joilla pääsisin eteenpäin. Tuli totaalinen pysähdys. Pikkuhiljaa aloin löytämään elämään asioita, jotka toivat lisää hyvinvointia ja tasapainoa. Ne eivät olleet helppoja vuosia, Helmenmaa kuvaa.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 9/2022! 

henna

Metsä auttoi Henna Helmenmaata elpymään uupumuksen ja avioeron jälkeen. Kuva: Julia Alakulju