Paha moottorikelkkaonnettomuus, jossa kehoon iskeytyi pysyvä jännitystila.
Näin kuvailee Meri-Lapissa asuva Anne Matero yli 20 vuoden takaista tapahtumaa, jossa hänen niskansa ja vasen kätensä saivat vammoja.
Aluksi apua ei saanut mistään, kunnes hän löysi rentoutumisen tuoman hyvän olon äänimaljojen värähtelystä ja äänestä.
Se muutti hänen elämänsä.
– Rentoutuminen vahvistaa voimavaroja ja parantaa elämän laatua. Se antaa ihanan euforian! Sointu soinnulta ja värähtely värähtelyltä pääsee syvempään rentoutumisen tilaan – värähdellen ja soiden, aina tervettä vahvistaen! Anne iloitsee.
Paha onnettomuus
Anne joutui onnettomuuteen kevättalvella vuonna 1999.
Hän työskenteli Meri-Lapissa safariyrityksessä Operation manager -työssä, johon kuului myös erilaisten aktiviteettien ohjausta.
– Olimme meren jäällä moottorikelkkasafarilla, ja ajoin perämiehenä. Peräpään miesporukka alkoi varomattomasti leikkiä jään päällä olevan veden kanssa, jolloin ajoin heidän viereensä antaen varoitusmerkin. Asiakas painoi silloin kaasun pohjaan, ja jään päällä ollut vesimassa lähti liikkeelle ja pyöräytti oman kelkkani rodeopyöritykseen. Sen seurauksena lensin kaaressa kelkan päältä ja jysähdin jäälle.
Kypärä ja visiiri suojasivat Annen päätä, mutta niskaa ne eivät auttaneet. Visiiri irtosi ja halkesi pudotuksessa.
– Niskani vääntyi pahoin iskun seurauksena. Muistan ajatelleeni lennon aikana, että nyt lähtee henki.
Kivusta huolimatta matka kuitenkin jatkui. Anne oli noussut takaisin kelkan päälle ja ajanut muiden perään.
Lääkkeitä ja hierontaa
Sittemmin Anne oli mennyt lääkäriin.
– Vasen käteni ei noussut onnettomuuden jälkeen kuin hieman, mutta sitä ei kuitenkaan kuvattu. Minulle määrättiin tulehduskipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Kykenin lääkärin mukaan oikeakätisenä kipulääkkeiden avulla toimistotöihin.
Loukkaantunut käsi alkoi kuitenkin oireilla yhä enemmän. Anne sai kipuilua jonkin verran kuriin särkylääkkeillä.
Anne työskenteli ja asui tuolloin ulkomailla, ja oli tullut Suomen talvisesonkimatkailuun töihin.
– Palasin onnettomuuden jälkeen Kreikkaan Ateenaan, jossa työskentelin matkatoimistossa. Hain käden kipuiluun apua hierojalta, mutta se vain pahensi tilannetta.
Pari kuukautta tapahtuman jälkeen alkoivat oudot neurologiset oireet.
Anne muistaa, kuinka niska alkoi itsestään kiertyä vasemmalle ja nykiä. Siitä oireet pahenivat pään tärinään.
– Kaikki nämä oireet olivat selvästi näkyviä ja joita kohtaamani ihmiset tulkitsivat kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän ihmiset tuijottivat, sitä enemmän Anne oli yrittänyt pysäyttää liikettä.
– Tämä aiheutti jännitystä, jonka seurauksena niskani nyki ja pääni tärisi yhä enemmän. Tämä on tuttu kierre meille dystoonikoille. Jännitys oli tullut pysyvästi elämääni.
Niskan oireilu jatkui, mutta avun saaminen siihen oli Annen mukaan toivotonta – oireet ja saadut diagnoosit eivät kohdanneet. Lääkärien määräämät lihasrelaksantit vain pahensivat tilannetta.
– Niskani kuvattiin vasta kuukausia onnettomuuden jälkeen Ateenassa. Vasemmassa kädessäni todettiin ENMG-tutkimuksissa hermovaurio ja niskassa nikamien siirtymää. Kävin fysioterapiassa, kiropraktikolla, hierojalla – hain apua kaikista ilmansuunnista. Jokainen saamani hoito kohdistettiin näkyvään oireeseen, joka tuntui vain lisääntyvän. Petyin kerta toisensa jälkeen.
Anne kertoo opiskelleensa erilaisia vaihtoehtoisia hoitoja saadakseen apua oireisiinsa.
– Oireet kuitenkin vain pahenivat, kun ”hoito” kohdistettiin lähes poikkeuksetta aina niskan ja pään alueelle.