Jyväskyläläistä Saila Leppästä, 64, voisi kuvailla käveleväksi ihmeeksi. Vuoden 2023 aikana hän oppi kävelemään uudelleen oltuaan liikuntakyvyttömänä pyörätuolissa vuodesta 2014. Liikuntakyvyn menetys oli pitkä, monesta tekijästä johtunut prosessi, joka alkoi jo vuonna 1993.7

– Olin aktiivinen urheilija ja satutin illalla selkäni lentopallopelissä. Seuraavana aamuna, kun nousin pöydästä kahvikuppi kädessä, selässä napsahti ja kahden tunnin päästä en pystynyt kävelemään.

Leppäsellä todettiin välilevynpullistuma, jonka paranemista odoteltiin ensin neljä kuukautta, mutta lopulta selkä leikattiin. Pullistuma oli ollut pieni, mutta hermossa kiinni. Sen jälkeen tuli toinen pullistuma, jonka jälkeen alaselkä jäykistettiin.

– Oireilu oli pysäyttävää, kun se vain jatkui ja jatkui. Olin vasta saanut hyvän työpaikankin.

Kuntoutus pahensi tilannetta

Leppäsen selkä ja nivelet olivat oireilleet jo aiemmin, mutta hän ei ollut kiinnittänyt oireisiin suurempaa huomiota. Jälkikäteen hän osaa ajatella, että ne saattoivat liittyä aiemmin häämatkalla Kreikassa sairastettuun borrelioosiin.

– Tuolloin 30 vuotta sitten ei borrelioosista vielä puhuttu. Olin kaksi viikkoa kuumeessa, enkä mennyt edes lääkäriin.

Borrelian vasta-aineet löydettiin Leppäseltä vasta vuosia myöhemmin selkäydinnesteestä. Verestä vasta-aineita sen sijaan ei ole ikinä löytynyt.

Liikuntakyvyn haasteet pakottivat Leppäsen jättämään työelämän 33-vuotiaana erilaisten työkokeilujen jälkeen. Häntä pyrittiin vuosien varrella kuntouttamaan erilaisilla keinoilla.

– Kokeiltiin fysioterapiaa ja akupunktiota ja söin vahvoja kipulääkkeitä. Minkäänlaiset sähköhoidot eivät sopineet minulle.

Hälyttävää oli myös se, että käydessään fysioterapiassa Leppänen oli yleensä käynnin jälkeen huonommassa kunnossa kuin sinne mennessään.

– Kerran menin akupunktioon heti fysioterapian jälkeen, ja silloin menin niin huonoon kuntoon, etten pystynyt käyttämään edes auton polkimia. Mies tuli hakemaan ja ajoi minut lääkäriin hakemaan rentouttavan piikin.

Leppänen muistelee, että ainoastaan kerran hän tuli fysioterapiasta pois paremmassa kunnossa kuin oli sinne mennessään.

– Silloin teimme sellaisia harjoituksia, jotka itse koin hyväksi.

Leppänen muistelee myös tapausta, jolloin häntä huimasi niin paljon, että hän joutui sairaalaan ja aivot kuvattiin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

– En pystynyt kirjoittamaan, koska viestit aivoista käteen eivät toimineet. Jälkikäteen ajattelen, että se johtui varmaan borrelioosista.

Viimein diagnoosi

Leppänen asui välillä vuosia Espanjassa. Sinä aikana hänellä alkoi olla tajunnanmenoja ja äkillisiä jalkojen altamenoja.

– Silloin minulle tuli pyörätuoli, mutten mielelläni käyttänyt sitä.

Asuttuaan 10 vuotta Espanjassa Leppänen palasi Suomeen, sillä Espanjassa häntä ei enää osattu auttaa.

– Vuonna 2014 jalat menivät lopullisesti alta. Olin ensin seitsemän viikkoa sairaalan osastolla ja kaksi viikkoa kuntoutusosastolla. Aivojen ja jalkojen välillä ei kuitenkaan tapahtunut enää mitään.

Näihin aikoihin Leppäsellä diagnosoitiin Ehlers-Danlosin oireyhtymä (EDS), joka aiheuttaa elimistöön kollageenipuutoksen. Oireille löytyi siten yksi mahdollinen selittäjä.

Sairauden vuoksi Leppäsen nivelet ovat niin löysät, että ne menevät herkästi pois paikoiltaan.

– Olka, lonkka ja leuka ovat menneet useasti paikoiltaan, mutta yleensä saan ne itse paikoilleen. Olen myös saanut vahvistettua lihaksia niin, ettei tätä ole enää tapahtunut.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 2/2025!

– Vertaistuen voima on tärkeää. Alkushokin jälkeen on tärkeää, että on joku tsemppaamassa, Saila Leppänen muistuttaa.