Psykiatrisen sairaanhoitajan Riina Järvisen mielestä turvan rakentamista voi harjoitella kehollisuuden kautta
Turva on mielenterveyden ja hyvinvoinnin ydin.
’’Turvattomana koet olosi uhatuksi, ja sinua ohjaa pelko. Sen sijaan turvassa tiedät, ettei ole mitään hätää. Et ole taistele-pakene -tilassa, vaan rauhan tilassa. Siinä mahdollistuvat oppiminen, luovuus, sosiaalinen vuorovaikutus muihin ja yhteys itseen. Tunnistat rajasi. Voit olla paras versio itsestäsi ja potentiaalisi on käytössäsi’’, luonnehtii psykiatrinen sairaanhoitaja, nepsy- ja vireysvalmentaja Riina Järvinen.
Työssään Järvinen käyttää menetelminä muun muassa traumaviitekehystä, tietoisen läsnäolon harjoituksia, skeematerapeuttisia ja DKT-menetelmiä sekä musiikkia. Tunnesäätely on hänen ydinosaamistaan. Hän on kehittänyt Tunne turvassa® -konseptin vahvistamaan perusturvaa.
Harva on aina täysin turvaton tai täysin turvassa. Järvisen käsitys on kuitenkin se, että liian moni meistä kokee enenevässä määrin turvattomuutta.
’’Turvattomuus voi tuntua kuormituksena, ahdistuksena, pelkona ja stressinä. Itselleen voi yrittää sanoa vaikkapa ’rauhoitu’, mutta se ei yleensä auta, sillä hermosto ei kuuntele käskyjä’’, hän toteaa.
MINUN PORUKKANI
Turvallisuuteen liittyy sekä emotionaalinen että fyysinen turva. Isommassa mittakaavassa turvan kokemukseen liittyy perustarpeiden täyttyminen.
’’Kokonaiskuormitukseen ihmisen elämässä vaikuttavat työ- ja kotiolosuhteet, elämäntavat, terveydentila, liikunnan ja unen määrä sekä ympäristötekijät, geenitkin.’’
Järvisen mukaan mielenterveyden keskiössä on kyky välittää ja huolehtia itsestä sekä olla kiinnostunut omasta hyvinvoinnista. Tähän kuuluu se, että kykenee säätelemään omia tunteita ja reaktiota.
’’Ihmiselle on tärkeä kuulua johonkin yhteisöön, jota itse kutsun mielelläni heimoksi. Heimossa ihminen kokee, että tämä on minun porukkani. Se voi olla esimerkiksi perheyhteisö, ystäväpiiri tai työyhteisö. Kaikki eivät tarvitse paljoa ihmisiä ympärilleen.’’
Miten emotionaalista turvaa voisi rakentaa itselleen? Järvisen mukaan olennaista on keho- mieli -yhteyden luominen.
’’Kun sanat ja ajatukset eivät riitä, lähestytään asiaa kehollisuuden kautta, hermosto edellä. On monia kehollisia keinoja, joilla voi hetkellisesti vahvistaa turvaa ja rauhoittaa hermostoa. Yksi tehokkaimpia keinoja on pidennetty uloshengitys. Uloshengitys viestii parasympaattiselle hermostolle, ettei ole mitään hätää.’’