Sairaaloissa verivalmisteita annetaan onnettomuuden uhreille, synnyttäjille, syöpäpotilaille ja keskosvauvoille. Esimerkiksi Helsingin yliopistollisessa sairaalassa (HUS) Meilahdessa verivalmisteita menee vuorokaudessa jopa 100–200 valmistetta. Niin kutsutuissa massiivivuototapauksissa verivalmisteiden menekki on erityisen suuri.
”Jos potilas vuotaa todella paljon, voi 200 valmistetta mennä vain yhdellekin potilaalle”, kertoo HUSin verikeskuksen työntekijä, laboratoriohoitaja Hannamari Ålander.
Luovutettu veri jaetaan osiin punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi. Potilaalle annetaan juuri sitä veren osaa, mitä hän tarvitsee. Esimerkiksi yhteen verihiutale- eli trombosyyttivalmisteeseen tarvitaan neljän samaa veriryhmää olevan luovuttajan verta.
”Yhden luovuttajan verestä saadaan useampi verivalmiste, joten yksittäinen luovuttaja voi auttaa useampia potilaita”, Ålander kertoo.
Alkuvuosi jäi tavoitteesta – suunta voidaan kääntää
Säännöllisesti verta luovuttavista osa joutuu lopettamaan esimerkiksi iän tai sairauksien vuoksi. Verenluovutukseen voi tulla myös taukoja eri elämäntilanteissa. Tämän vuoksi uusien luovuttajien tarve on jatkuva.
Vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä verenluovutuksessa kävi 37 485 ihmistä, joista uusia luovuttajia oli 4 908 (13 %). Alkuvuosi siis jäi uusien luovuttajien tavoitteesta, mutta suunta on mahdollista kääntää.
“Jokainen uusi verenluovuttaja auttaa tavoitteeseen pääsemisessä. Myös kokeneiden luovuttajien apua tarvitaan päivittäin. He toimivat usein uusien luovuttajien kannustajina, joka on todella merkityksellistä”, sanoo verenluovutuksen johtaja Johanna Castrén Veripalvelusta.
“Verenluovutus on helppo tapa auttaa potilaita ja samalla tukea koko yhteiskunnan valmiutta”, Castrén kiteyttää.
