Tutkimuksessa analysoitiin lähes 3 400 kutsuntaikäisen nuoren miehen kehonkoostumusta, fyysistä aktiivisuutta ja sydämen sykevaihtelua.
Sykevaihtelu eli sydämen lyöntivälien vaihtelu kuvaa sydämen autonomista säätelyä. Suuri sykevaihtelu kertoo vahvasta autonomisesta säätelystä, joka puolestaan on yhteydessä parempaan sydänterveyteen.
Tutkimuksessa havaittiin, että fyysisesti aktiivisilla nuorilla miehillä sykevaihtelu oli suurta kehon painosta riippumatta. Niillä henkilöillä, jotka kuuluivat korkeimpaan painoluokkaan ja liikkuivat vähiten, sykevaihtelu oli pienintä. Kiinnostava havainto oli, että korkeimmassa painoluokassa jo vähäinen fyysinen aktiivisuus näkyi selvästi parempana sykevaihteluna.
”Tulokset viittaavat siihen, että melko vähäinenkin liikunta voi lieventää lihavuuteen liittyviä haitallisia muutoksia sydämen autonomisessa säätelyssä. Tämä on tärkeä havainto myös liikuntaan motivoinnin näkökulmasta. Terveyshyötyjä voidaan saavuttaa, vaikka liikkumisen suositukset eivät vielä täyttyisi tai paino ei muuttuisi. Parempi sydänterveys ei näy henkilöstä ulospäin”, kertoo väitöskirjatutkija Jaakko Tornberg.
Aiemmissa tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden ja sykevaihtelun välinen yhteys on havaittu erityisesti runsaasti liikkuvilla henkilöillä. Nyt julkaistun tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että myös vähäisempi liikunta voi olla yhteydessä sydämen autonomista säätelyä tukeviin muutoksiin, erityisesti lihavuuden yhteydessä.
Tulokset korostavat liikunnan merkitystä nuorten sydänterveydelle aikana, jolloin ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet voimakkaasti.
Tutkimus toteutettiin osana Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan MOPO-hanketta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2009–2013 kutsuntojen yhteydessä.
