Aggressiivinen rintasyöpä on sitkeä vastustaja, mutta sillä on heikkous, jonka se rakentaa itse. Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on selvittänyt, mistä tämä heikkous syntyy ja miten sitä voidaan hyödyntää.
Taustalla on proteiini nimeltä MYC. Se on yksi syöpätutkimuksen kiinnostavimmista molekyyleistä.
– MYC on yliaktiivinen yli 70 prosentissa kaikista syövistä, mutta silti yksi lääkekehityksen vaikeimmista kohteista, sanoo tutkimusprofessori Juha Klefström Helsingin yliopistosta.
Ongelma on, että MYC-proteiiniin on vaikea tarttua suoraan. Siksi tutkijat eivät iskeneet itse proteiiniin, vaan siihen, miten se vaikuttaa syöpäsolujen energia-aineenvaihduntaan.
Syöpäsolu virittää itselleen ansan
Tutkimusryhmä huomasi, että soluissa, joissa MYC-proteiinin pitoisuus on korkea, mitokondriot eli solujen voimalaitokset käyvät tavallista kovemmilla kierroksilla.
Siinä missä terveet solut pystyvät vaihtamaan energianlähdettä, MYC-proteiinia voimakkaasti ilmentävät syöpäsolut jäivät riippuvaiseksi yhdestä polttoaineesta, glutamiinista.
– Syöpäsolu rakentaa itse itselleen ansan. Ymmärsimme, että tähän meidän kannattaa iskeä. Yhdistimme kaksi tutkimuslääkettä, joista toinen esti energiantuotantoa ja toinen glutamiinin käyttöä. Yhdistelmä hidasti merkittävästi rintasyövän kasvua hiirissä, tutkija Johanna Anttila kertoo.
Tavoitteena yksilöllisesti räätälöitävä hoito
Klefström korostaa, että tutkimustulokset ovat suuri harppaus MYC-syöpien biologian ymmärryksessä, mutta vasta ensimmäinen askel kohti uusia hoitomuotoja. Tulokset perustuvat soluviljelmiin ja hiirikokeisiin, eivät vielä ihmispotilaisiin.
Mikäli tutkimuslöydöt johtavat uusiin hoitomuotoihin, uusi menetelmä mahdollistaisi yksilöllisemmän hoidon. MYC-geenin aktiivisuutta voidaan mitata potilaan kasvainnäytteestä. Tällöin hoitoa ei annettaisi kaikille rintasyöpäpotilaille, ainoastaan niille, joiden kasvaimessa MYC on hyvin aktiivinen.
– Seuraava iso askel on löytää kahden lääkeaineen sijaan yksi lääkeaine, joka riittää tappamaan MYC-proteiinia ilmentävät syöpäsolut. Se tekisi hoidosta yksinkertaisemman. Ensimmäiset tähän tähtäävät lääkekehitysprojektit ovat jo käynnistyneet Helsingin yliopistossa, Klefström kertoo toiveikkaana.
