Stressinpurkukouluttaja ja tietokirjailija Satu Pusan mukaan keho muistaa aina ja osaa viisaudessaan ilmentää sairautena ja oireena sellaista, mitä ihminen ei pysty muulla tavoin käsittelemään.
− Tavallaan minut pistettiin pysähtymään kehoni äärelle, kun se oireili voimakkaasti. Mietin symbolisestikin, mitä en kykene näkemään, kun sain yhtäkkiä verkkokalvoreiän ja toisen silmän rajun lasiaisirtauman. Luulin toipuneeni neljällä silmäleikkauksella, mutta sitten ”pelkolihaksemme”, psoas aloitti oireilun ja lannerangan paheneva kipu esti työni TRE-ohjaajana. Pääni ei kestänyt siinä rumbassa. Jouduin pistämään yritykseni pöytälaatikkoon ja masennuin. Kun sitten löytyi ammattitaitoinen fysiatri, joka arvioi kehoon kertyneen kuormituksen alkaneen jo lapsuuden vammoista, leikkauksista ja kokemuksista, tajusin, että historiassani on jotakin sellaista, mikä aiheuttaa oireet. Yritin kovasti miettiä, mitä, mutta muistin ainoastaan minulle kerrotut tarinat, ja että kaikki oli hyvin, en mitään omakohtaista. Minulta katosi lapsuus lähes kokonaan. Yrittäessäni muistaa putosin tyhjään aukkoon, Pusa kertoo.
Hän päätti lähteä etsimään puuttuvaa lapsuuttaan penkomalla arkistoja ja dokumentteja. Hän tilasi kaikki mahdolliset tiedot lapsuudestaan, esimerkiksi missä sairaalassa ja milloin hän oli ollut hoidettavana.
- Prosessi oli iso. Tarvitsin sen tueksi terapiaa. Kaikki oli vaikeaa sellaiselle ihmiselle, joka on tottunut siihen, että pitää aina olla miellyttävä ja pärjätä yksin. Mutta siinä vaiheessa minun oli pakko pyytää apua, eikä se ollut mitenkään helppoa.
- En muistanut, enkä voinutkaan muistaa kaikkea, mitä minulle oli tapahtunut, kuten sitä, että olin ollut 11 kuukauden ikäisenä sairaalassa. Ne olivat isoja asioita tunnistettavaksi, mutta minun piti käydä ne läpi. Aloin kirjoittaa itseäni ehjäksi lapsen kokemuksista käsin. Sukelsin syvälle sanoittaessani kehoani ja tuntemuksiani. Kirjoittaminen sai vähän kerrassaan muistini avautumaan kuvantarkasti ja kiistämättömästi. Löysin sanat vaietulle, salatulle ja piilotetulle. Syntyi kirjani resilienssistä ja toivosta.
