Jokainen vanhempi haluaa suoriutua lasten kasvatustehtävässä mahdollisimman hyvin. Ideaalivanhemmuuden paineet saattavat joskus kuitenkin nousta liian suuriksi. Toisinaan lapsiperheen arjen tuoksinnassa kuppi menee kaikilta nurin, vaikkapa aamulla, kun pitäisi kiireen vilkkaan lähteä töihin ja päiväkotiin, mutta lapsi repii päältään jo kertaalleen puettuja ulkovaatteita. Kärjistyneissä tilanteissa moni vanhempi syyttää itseään: miksi en onnistunut tänäänkään.
Tunnetaidot saavat meidät kohtelemaan sekä itseämme että muita paremmin. Kun ihminen oppii käsittelemään tunteitaan, hänestä tulee parempi puoliso, työntekijä ja vanhempi.
Perheiden tukemiseen, lapsen kehitykseen ja tunnetaitoihin erikoistuneet psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston tarjoavat vanhemmille avaimia tunteiden ymmärtämiseen ja käsittelyyn muun muassa kevättalvella ilmestyneen Vanhemman Tunnetaitokirjan (Tuuma, 2026) avulla.
’’Kirjamme on suunnattu erityisesti vanhemmille, jotka kokevat suorituspaineita kasvatusoppaiden äärellä. Kirja purkaa suuret teemat sopivan kokoisiksi käytännön läheisiksi askeleiksi, jotka kuka tahansa voi omaksua täydessä perhearjessa. Mukana on paljon myös harjoituksia’’, Pöyhönen esittelee.
Kun aikuinen voi hyvin, koko perhe voi hyvin
Hän korostaa, että tunnetaidot eivät ole kasvatuskikka, vaan vanhemman oman hyvinvoinnin perusta.
’’Kun aikuinen voi hyvin, koko perhe voi hyvin’’, Pöyhönen toteaa ja huomauttaa, että usein keskustelu tunnekasvatuksesta pyörii lapsen tunteiden ympärillä, vaikka oikeastaan voisi olla hyödyllisempää keskittyä vanhemman kokemuksiin.
Viime aikoina julkisessa keskustelussa on nähty puheenvuoroja siitä, miten liiallinen keskittyminen omaan itseen ja omiin tunteisiin voi kaventaa empatiaa ja murentaa yhteisöllisyyttä. Kasvatuksessa tunnetaitojen on pelätty johtavan rajattomuuteen ja työelämässä itsekeskeisyyteen. Pöyhönen painottaa, että tunteissa vellomisessa ei ole kyse tunnetaidoista.
’’Tunnetaidot nimenomaan auttavat siinä, että emme jää kiinni tunteisiimme tai anna niiden ohjailla toimintaamme haitallisesti, vaan pysymme itse ohjaksissa ja pystymme olemaan empaattisia ja joustavia. Ilman kykyä säädellä hermostoamme olemme impulssiemme ja tunnekuohujemme armoilla, mikä näkyy suoraan esimerkiksi repivinä some-keskusteluina tai uupumuksena perheissä.’’
Pöyhösen mukaan tunnetaitoisuus lisää yhteisöllisyyttä sekä psyykkistä ja fyysistä terveyttä.
’’Tunnetaidot saavat meidät kohtelemaan sekä itseämme että muita paremmin. Kun ihminen oppii käsittelemään tunteitaan, hänestä tulee parempi puoliso, työntekijä ja vanhempi.’’
Aina voi oppia
Pöyhönen myöntää, että pelkkä tiedon lisääminen tunnetaidoista ei välttämättä auta muuttamaan arkea. Se voi jopa lisätä riittämättömyyden tunnetta, kun uutta oppiessa syyllisyys omista virheistään korostuu. Näinkö minun olisi pitänyt aina toimia?
’’Tunnetaitoisuus ei kuitenkaan ole mikään mahdoton oppikirja-suoritus, vaan inhimillisyyttä ja pieniä tekoja, jotka tekevät arjesta – ja samalla koko yhteiskunnasta – hieman helpomman paikan elää.’’
Pöyhösen mielestä tunnetaitojen harjoittelemiseen kannattaa panostaa, ja joka iässä. Hän korostaa, että aina on mahdollisuus alkaa tarkastella sisintään ns. uusin silmin ja vahvistaa omaa potentiaaliaan.
Pöyhönen kannustaa treenaamaan tunnetaitoja. Niiden oppimisen kautta vahvistuva tunnekäsittely helpottaa hänen mukaansa hyvin konkreettisestikin niin omaa kuin läheisten elämää. Esimerkiksi, ettei käsittelemättömänä pelko näivetä voimavaroja ja kavenna elämänpiiriä tai ettei voimakkaassa tunnevyöryssä, kun loogisen päättelyn tila on aivoissa pois päältä tunnevyöry kasvaisi niin suureksi, ettei enää pysty hallitsemaan käyttäytymistään.
Viisi askelta
Olennaista Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonen tulokulmassa tunnekäsittelyyn on, että tunteiden käsittelyä lähestytään pienin askelin ja askel kerrallaan, rauhallisesti asioita makustellen, jotta tunteiden haltuunoton harjoittelu ei läkähdyttäisi ja motivaatio valuisi pois.
Tunnetaitoja opetellaan heidän luoman tunnekäsittelypolun avulla.
’’Tunnekäsittelypolku auttaa pitämään fokuksen siellä, missä siitä on hyvinvoinnin kannalta suurin hyöty’’, sanoo Pöyhönen.
Tunnekäsittelypolulla on viisi askelta. Tunteen salliminen tarkoittaa, että oppisimme huomioimaan ja ymmärtämään kaikenlaisten, myös epämieluisten, tunteiden olemassaolon ja pyrkisimme hyväksymään, että tällaisia tunteita nyt vain on. Pöyhönen huomauttaa, että erilaisten tunteiden olemassaolon ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia kuin käytöksen hyväksyminen.
’’Vaikka viha on tärkeä tunne, silloinkaan ei ole hyväksyttävää loukata toista.’’
Tunteita tunnistaessa kuulostellaan mieltä ja kehoa. Oivalletaan, miten fyysisestikin tunteet voivat tulla ilmi, esimerkiksi innostuessa ja jännittäessä vatsaa monesti kipristelee.
’’Opitaan yhdistämään tunteet mielen ja kehon olotiloihin ja myös nimeämään ne’’, kiteyttää Pöyhönen.
Tunteita säätelemällä opitaan ottamaan tunteita haltuun.
’’Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta mielen termostaatti osaa säädellä, ettei esimerkiksi pelko lamauta tai viha ryöpsähdä teoiksi.’’
Tunteiden säätely ja käsittely on Pöyhösen mukaan hedelmällisimmillään ongelmanratkaisua, jossa ihminen ymmärtää, miksi minussa heräsi tietty tunne, mihin se johti ja jos johti hankaliin tilanteisiin, niin miten jatkossa voisi toimia toisin vai vastaavasti entisestään vahvistaa onnistumista.
Aistit avuksi
Tunnesäätely kuvaa Julia Pöyhösen mukaan kykyä vaikuttaa tunteisiin niitä lieventämällä tai voimistamalla.
’’Tunteita voi säädellä kahdella tavalla: muokkaamalla ajatuksiaan tai muokkaamalla toimintaansa.’’
Osa tunteiden säätelykeinoista on rakentavia, osa vähemmän rakentavia. Pöyhönen vinkkaa, että rakentavalla tavalla tunteitaan voi säädellä esimerkiksi aistien kautta. Kuuloaistia voi hyödyntää tunteiden säätelemisessä vaikkapa kuuntelemalla rauhoittavaa musiikkia. Saunominen toimii tuntoaistin kautta. Hyvää oloa tuottavia valokuvia katselemalla tunteita voi säädellä näköaistin keinoin. Raitis ilma tai lohdullinen tuoksu vaikuttavat hajuaistin avulla. Esimerkiksi juomalla lasillisen kylmää vettä tunteitaan säätelee makuaistin kautta. Tunteita voi säädellä myös kehollisesti, vaikkapa lähtemällä kävelylenkille, heijaamalla tai ravitselemalla kehoa tai esimerkiksi laulamalla.
Pöyhönen muistuttaa, että jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu soljuvia yhteyden hetkiä ja yhteyden säröjä.
’’Säröt on aina mahdollista korjata ja yhteys palauttaa. Toimivat tunnetaidot helpottavat ongelmanratkaisua ylilyöntitilanteissa. ’’
Lapselle tunnetaidot kehittyvät pikku hiljaa lapsen kasvaessa, kokemusten kautta ja aikuisten tuella.
’’Tunnetaitojen avulla lapsi osaa esimerkiksi kertoa, miltä hänestä erilaisissa tilanteissa tuntuu ja miksi, osaa pyytää anteeksi toista loukattuaan ja uskaltaa mennä uuteen harrastukseen jännityksestä huolimatta’’.
Pöyhönen korostaa, että lapsi oppii tunnetaidot samalla tavalla kuin muutkin asiat, seuraamalla muiden ihmisten toimintaa ja itse tunteita kokemalla.
’’Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän vanhempi toimii lapsen aputunnesäätelijänä.’’
