Loitsut ovat kulkeneet jo pitkään porvoolaisen joogaohjaaja Petra Strengin, 51, elämässä. Kiinnostus niihin syveni hänen joogatuntiensa kautta. Kun hän opetti oppilailleen intialaista mantraa, joku oppilaista aina kysyi, onko meillä Suomessa mitään vastaavaa.
’’Meillä on loitsut, jotka ovat voimakasta sanaperinnettä. Olemme kuitenkin osittain kadottaneet yhteyden niihin. Loitsuilla ja mantroilla on paljon yhteistä. Molemmissa toistetaan sanoja, jotka vahvistavat, rauhoittavat ja ohjaavat mieltä. Silti ne eivät ole sama asia’’, korostaa Streng.
Yleisin määritelmä loitsuista on, että ne ovat sanallisia työkaluja, joilla on tarkoitus saada aikaa muutosta johonkin vallitsevaan tilanteeseen.
’’Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti uskottu sanojen voimaan. Sanat ovat toimineet välittäjinä ihmisen ja ympäröivän maailman välillä. Ne ovat olleet keino muuttaa asioita ja ratkaista ongelmia. Loitsuja on käytetty sateen tai tuulen kutsumiseen ja parantamiseen sekä rituaaleissa ja elämän merkittävissä käännekohdissa. Itselle on vaikkapa toivottu puolisoa tai rakkautta, tai että surut ja murheet väistyisivät, mutta myös muutosta moniin pienempiin asioihin’’, Streng kertoo.

Hänen mielestään loitsut pitää nähdä laajasti.
’’Ne voivat olla vanhoja kotimaisia loitsuja, itsekeskittyjä, laululyriikkaa, tervehdyssanoja tai kehtolauluja. Tärkeintä on se, mihin niillä pyritään. Jos joku ihminen pitää jotakin tekstiä loitsuna ja itselleen sopivana, sitä se myös on. Loitsut voivat olla lisäksi liikettä, äänteitä tai rituaaleja, niin kuin kukkakimpun keräämistä.’’
