Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 -aineistoon perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että korkeamman sosioekonomisen taustan miehet, jotka olivat kasvaneet maaseudulla, liikkuivat 35-vuotiaina enemmän kuin vastaavan taustan miehet, jotka olivat kasvaneet kaupunkiympäristössä.
Erot näkyivät erityisesti kokonaisliikkumisessa ja kevyessä liikunnassa. Maaseudulla kasvaneet miehet liikkuivat tutkimuksen mukaan lähes puoli tuntia päivässä enemmän kuin kaupungeissa kasvaneet ikätoverinsa. Erot säilyivät osittain myös sen jälkeen, kun analyysissä huomioitiin esimerkiksi painoindeksi, työn fyysinen kuormittavuus ja aikuisiän asuinympäristö.
Naisilla vastaavia tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu.
Tutkimuksessa seurattiin yli 800:aa Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin kuuluvaa henkilöä lapsuudesta 35 vuoden ikään saakka. Mukaan otettiin henkilöt, jotka olivat asuneet lapsuudessaan samassa ympäristössä vähintään viiden vuoden ajan ennen kouluikää. Näin tutkijat pystyivät vertailemaan maaseudulla ja kaupungeissa varttuneita osallistujia.
Perheiden sosioekonominen asema määriteltiin vanhempien koulutuksen ja työmarkkina-aseman perusteella. Aikuisiän liikkumista puolestaan mitattiin kahden viikon ajan Ōura-sormuksella.
Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että aktiivisen elämäntavan edellytykset voivat rakentua jo varhaislapsuudessa. Samalla tutkimus korostaa, että liikunnan edistämisessä olisi hyödyllistä huomioida sekä perhetausta että elinympäristö.
“Tutkimuksemme osoittaa, että lapsuuden elinympäristö ja perhetausta voivat olla yhteydessä aikuisiän liikkumiseen, mutta yhteys ei ole yksiselitteinen, vaan siihen vaikuttavat myös myöhemmän elämän olosuhteet”, toteaa väitöskirjatutkija Ulla-Maija Luoma.
Luoman mukaan aiheesta tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia, jotta voidaan paremmin ymmärtää, millaiset tekijät tukevat liikunnallisen elämäntavan muodostumista läpi elämän.
