Fysioterapeutti, kehoterapeutti ja somaattisen liiketerapian opiskelija Maija Levonen rohkaisee ihmisiä itsen äärelle.
’’Itseä kohti lähteminen ei ole aina helppoa, mutta vastuun ottaminen itsestä voi avata uudenlaisen mahdollisuuden hyvinvointiin. Ehkä se voi avata reitin kohti uudenlaista levollisuutta’’, hän ehdottaa.
Levosen mukaan hedelmällisin matka itseen alkaa siitä, kun ihminen on heittänyt hanskat tiskiin ja todennut, ettei enää jaksa.
’’Helpoin kohta alkaa tehdä esimerkiksi kehoterapiaa on se, kun mieli ei enää jaksa kontrolloida. Keho on valmis vaihtamaan suuntaa heti, kun mieli antaa luvan. Tästä lähtökohdasta palaaminen kohti omaa itseä voi olla nopeaakin. Kivut alkavat vähentyä ja stressi helpottaa, kun lopettaa taistelun itseänsä vastaan’’, hän toteaa.
Kosketan ja katson
Levonen määrittelee työnsä yksinkertaisesti: kosketan ja katson, mitä tapahtuu. Hän ei varsinaisesti hiero asiakkaitaan, vaan käyttää erilaisia manuaalisen terapian tekniikoita, faskiatekniikoita ja somaattisen liiketerapian kuuntelevia tekniikoita. Hänen työtään ohjaavat psykofyysisen terapian ja ratkaisukeskeisen valmennuksen viitekehykset.
’’Teen keholähtöistä, kivutonta manuaalista terapiaa. Pyrin olemaan avoimesti ’valkoisena paperina’ hoitotilanteessa niin, että asiakkaan kehosta saa nousta se, mitä sieltä kulloinkin on valmis nousemaan. Moni hämmentyy siitä, että vastaanotolla voi tulla itku.’’
Lempeässä prosessissa ei kuitenkaan Levosen mukaan tapahdu liiallista hyökyaaltoa, vaikka ollaankin kuormittavien tilanteiden äärellä.
’’Pikku hiljaa ihminen tulee tietoisemmaksi. Hän saattaa alkaa huomata, että tiettyihin oireisiin liittyy yleensä jokin tunne, tai hän havaitsee, että stressi lisää jotain tiettyä oiretta.’’
Kehoturvan syntyminen on reitti todelliseen levollisuuteen.
