Moni meistä pelkää vihan tunnetta sekä itsessä että muissa. Psykologi ja psykoterapeutti Johanna Pesola kuitenkin huomauttaa, että viha on ihmisen perustunne, eikä sitä tulisi tukahduttaa.
’’Terve viha on elinvoiman ehto ja suuri voimanlähde elämässämme. Ilman vihan tunnetta emme voi kokea olevamme täydesti olemassa. Vihan tunteen avulla voimme tunnistaa, milloin pitää palautua, pysähtyä ja asettaa rajoja – muutamia perusasioita mainitakseni. Tämä edellyttää sitä, että olemme yhteydessä kehoomme ja tunteisiimme’’, Pesola sanoo.
Terve viha jää usein tunnistamatta, jolloin ihminen elää ikään kuin sivussa itsestään.
’’Itse ehdin melkein valmistua psykologiksi, ennen kuin tunnistin oman vihani. Olin niin kiltistetty eli kiltteyteen sairastunut, etten tunnistanut todellisia tunteitani. Tämä on hyvin yleistä myös useimmilla asiakkaillani’’, hän toteaa.
Vihaa pidetään usein alhaisena tunteena, joka halutaan moralisoida pois tai kieltää.
’’Tämä kuuluu osittain myös suomalaiseen kulttuuriin, uskontoihin ja perhemalleihin. Tunnevyöhyketerapiassa tunnetaan termi enkelinaamio, joka on todellisten tunteiden, erityisesti oman häpeän maski’’, Pesola sanoo.
Elintärkeä aggressioenergia
Psykologi Johanna Pesolan mukaan terve viha perustuu ihmisessä olevaan aggressioenergiaan, mutta se ymmärretään usein väärin. Latinankielellä aggressioenergia merkitsee ’kääntyä jotakin kohti’.
’’Tätä elämää kohti lähestymistä tarvitaan arjessa. Aggressioenergian avulla vastasyntynyt lapsi kääntyy vaistomaisesti äidin rintaa kohden. Kiintyminen ja liittyminen äitiin on elinehto vauvalle. Mutta kun lapsi kasvaa, hänen kuuluu uhmaiässä alkaa eriytyä tästä symbioosista. Aggressioenergian turvin hän alkaa pikku hiljaa hakeutua omaksi itsekseen. Kyseinen kehitystehtävä kestää koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Aikuisina omaan autenttiseen itseemme tutustuminen entisestään syvenee meissä ihmisissä.’’
Uhmaikä on keskeisen tärkeä kehitysvaihe.
’’Uhmaikä ei pääse kunnolla toteutumaan, jos lasta estetään ilmaisemasta omaa tahtoa, innostusta, kiukkua tai iloa. Hän ei pääse eriytymään omaksi itsekseen, vaan oppii kiltteyden, takertuvuuden ja reippauden kautta etsimään hyväksyntää muilta’’, Pesola selvittää.
