Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimuspäällikkö, FT Suvi Parikan mukaan tutkimus piirtää sukupuolieroista terveydenhuollossa kaksijakoisen kuvan. Miehet menettävät enemmän elinvuosia ennenaikaisen kuolleisuuden vuoksi, mutta naiset sairastavat enemmän ja työikäisten naisten koettu työkyky on heikentynyt viime vuosina.
”Naisilla on miehiä enemmän pitkäaikaissairauksia tai pitkäaikaisia terveysongelmia, mutta myös lyhyitä poissaoloja. Lisäksi mielenterveysperustaiset sairauspoissaolot ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä ja ne ovat yleistyneet erityisen jyrkästi 25–34-vuotiailla naisilla, mutta kasvu on ollut selvää myös muissa ikäryhmissä”, Parikka kertoo.
Parikan mukaan tutkimukset osoittavat myös, että naiset käyttävät terveyspalveluja miehiä enemmän, mutta raportoivat silti miehiä useammin, etteivät saa riittävästi tarvitsemaansa hoitoa tai apua.
Vähättely viivästyttää diagnoosia
LKT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aura Pyykösen mukaan syynä tähän on se, että terveydenhuollossa ei aina tunnisteta riittävän hyvin naisten tyypillisiä oirekuvia.
”Jos naisen täytyy vastaanotolla ensin todistaa olevansa sairas ennen kuin häntä kuunnellaan, järjestelmässä on rakenteellinen ongelma”, Pyykönen sanoo.
Ilmiö näkyy esimerkiksi Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n tuoreessa selvityksessä, jonka mukaan joka viides munasarjasyöpään sairastunut ei saanut ensimmäisellä terveydenhuollon käyntikerralla lainkaan apua ja joka kymmenes vastaaja joutui olemaan yhteydessä terveydenhuoltoon yli viisi kertaa päästäkseen tutkimuksiin.
Naisten yleisimmällä syövällä, rintasyövällä, on osoitettu tutkimuksissa olevan yhteys vuoro- ja yötyöhön.
Pyykönen huomauttaa, että oireiden tunnistamisen ongelmat ulottuvat gynekologian ulkopuolelle: lääketiede on pitkään rakentunut pääosin miehillä tehdyn tutkimuksen varaan, ja vinouma näkyy edelleen hoitopoluissa.
Yksi parempaa tunnistamista vaativa ilmiö on naisten työoloihin liittyvät terveysriskit; tiedetään, että esimerkiksi naisten yleisimmällä syövällä, rintasyövällä, on osoitettu tutkimuksissa yhteys vuoro- ja yötyöhön.
Kyse ei ole vain terveydestä, vaan myös Suomen tulevaisuudesta
Eduskunnan varapuhemies, kansanedustaja Paula Risikko muistuttaa, että naisten terveyden vaikutukset ulottuvat paljon terveydenhuoltoa laajemmalle.
Suomen väestö ikääntyy nopeasti ja työvoimapula koskettaa erityisesti naisvaltaisia aloja. Lisäksi naiset kantavat usein hoivavastuuta niin lapsista kuin vanhuksista, ja menettävät uramahdollisuuksia ja tärkeitä työvuosia. Siksi naisten työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen on myös talouspoliittinen kysymys.
”Naisten terveyttä ei pitäisi nähdä pelkästään hyvinvointi- tai tasa-arvokysymyksenä. Se vaikuttaa työkykyyn, työuriin, syntyvyyteen, omaishoivaan ja koko yhteiskunnan toimintakykyyn”, Risikko sanoo.
Tietoa on, hyödyntäminen ontuu
Ratkaisut ovat olemassa, mutta niiden toteuttaminen edellyttää nykyistä selvästi vahvempaa panostusta kolmelle alueelle: tutkimukseen, koulutukseen ja palvelujärjestelmään.
Suomessa on runsaasti tietoa sukupuolten terveyseroista, mutta tieto on hajallaan, eikä se kata riittävästi terveyden, työolojen, palvelujen käytön ja työkyvyn välistä yhteyttä. Samaan aikaan sukupuolen vaikutukset terveyteen jäävät terveydenhuollon koulutuksessa liian vähälle huomiolle, mikä voi näkyä oireiden tunnistamisen ja hoidon viiveinä.
Naisten terveyden vahvistaminen on yksi harvoista politiikkatoimista, joilla voidaan samanaikaisesti edistää kansanterveyttä, tasa-arvoa, työkykyä ja talouskasvua.
Paula Risikon mukaan palvelujärjestelmässä tulisikin pyrkiä hoidon viiveiden vähentämiseen, vahvistaa hoidon jatkuvuutta ja kuunnella potilaiden kokemuksia nykyistä paremmin.
”Terveydenhuollossa kohtaa aina kaksi asiantuntijaa: ammattilainen ja potilas. Jos toista ei kuunnella, vaikuttavaa hoitoa ei synny”, Risikko sanoo.
Konkreettinen askel eteenpäin on sosiaali- ja terveysministeriön asettama kansallinen naisten terveysstrategiavalmistelu. Kyse on investoinnista, jonka vaikutukset ulottuvat terveydenhuoltoa laajemmalle.
”Naisten terveyden vahvistaminen on yksi harvoista politiikkatoimista, joilla voidaan samanaikaisesti edistää kansanterveyttä, tasa-arvoa, työkykyä ja talouskasvua”, Risikko kiteyttää.
