Suitsukkeiden tuoksu jäi leijailemaan ilmaan. Nousin ja astuin temppelin puutarhaan. Mustarastas lauloi jossain lähellä, ja magnoliapuun ensikukat levittivät hienovaraista tuoksuaan. Tunsin tutun läsnäolon, ja sinisiipi lennähti hiuksilleni.
Silloin muistin: olin Taivaiden lapsi.
Näissä tunnelmissa ja Marjo-Kaisu Niinikosken runokokoelman Keltainen vuori (Momentum Kirjat, 2025) epilogissa etsijäoppilas havahtuu ja herää oivaltamaan todellisen olemuksensa.
’’Herääminen itseemme eli meissä olevaan ikuiseen Valoon on yksinkertaista, mutta me ihmiset teemme siitä vaikeaa. Egon kuoret peittävät tosiolevaisuutemme eli Rakkauden, jota me jo olemme’’, Marjo-Kaisu pohdiskelee.
Matkalla sisimpään kartaksi ja kompassiksi sopii erinomaisesti Marjo-Kaisun runoteos, jonka kirjoittaminen kesti yli neljä vuotta. Vuori ei jättänyt runoilijaa rauhaan. Hänen ”piti” kirjoittaa runot niin itselleen kuin lukijoilleen askelmerkeiksi, jotta voisimme havahtua siihen, että meidän ei tarvitse kulkea loputtomiin etsijän henkistä polkua, koska kaikki etsimämme on jo meissä. Me olemme tuo polku.
’’Eräänä päivänä pysähdyin illansuussa takapihallani ja näin vanhan männyn oksalla mustarastaan. Samalla aistin sinisen värin. Tunsin, että minun täytyy kirjoittaa’’, Järvenpäässä asuva, 58-vuotias Marjo-Kaisu kuvaa kirjoitusprosessin alkusysäystä.
Kirjan kirjoittamista ovat innostaneet useat idän ja lännen filosofiat. Marjo-Kaisulle ennestään lähes tuntematon taolainen tie alkoi vetää häntä puoleensa, koska siinä on paljon yhtäläisyyksiä muihin, hänelle jo ennestään tuttuihin henkis-filosofisiin opetuksiin. Taolainen filosofia puhutteli häntä myös luontokeskeisyydellään, minimalismillaan ja hiljaisuudellaan.
Keltainen vuori ja Mestari Li
Jo ennen kirjoittamisen aloittamista Marjo-Kaisu mieleen olivat nousseet sanat Keltainen vuori ja Mestari Li.
’’En tiennyt mitään tuosta vuoresta enkä kovin paljon Kiinastakaan. Lähdin aluksi seuraamaan inspiraatiota ja luotin siihen, että runot johdattavat minut oikeille poluille. Vasta siinä vaiheessa, kun käsikirjoitus oli jo muotoutumassa, aloin etsiä tietoa Keltaisesta vuoresta’’, Huang Shanista, hän kertoo.
Löytyi paljon kiehtovaa tietoa. Marjo-Kaisu esimerkiksi oppi, että Kiinan Keltainen keisari, Huangdi (2698-2598 eaa.) vieraili usein Keltaisella vuorella – tuolloin Yi-vuorella – etsiessään kuolemattomuuden eliksiiriä, jota pyrittiin valmistamaan lääkintää tarkoittavan Yi-vuoren lääkekasveista.
Keltainen vuori on oikeastaan vuorijono, joka on aina houkutellut etsijöitä: erakkoja, runoilijoita, taidemaalareita ja filosofeja. Ensimmäistä kertaa vuoresta käytti nimeä Huang Shan Kiinan klassisen runouden kultakauden, Tang-kauden yksi tunnetuimmista runoilijoista, Li Bai (701-762 jaa.). Hän ylisti Keltaisen vuoren mystistä kauneutta taolaishenkisissä säkeissään.
Kiinan Anhuin maakunnassa sijaitsevan Keltaisen vuoren rinteillä on yhä ikivanhoja taolaisia ja buddhalaisia temppeleitä ja luostareita. Vuonna 1990 UNESCOn maailmanperintökohteeksi julistettu Huang Shan on nykyään suosittu pyhiinvaeltajien ja matkailijoiden kohde.
Marjo-Kaisu sai myös tietää, että kiinalaisessa symboliikassa sininen liitetään kuolemattomuuteen. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Tämä kirja oli tarkoitettu kirjoitettavaksi.
Pelko yksi kirjan tärkeimmistä teemoista
🔒 Maksullista sisältöä
Sisältö on vain tilaajille.
(Maksumuurin sisältö)
