Kuolindoulaksi opiskelleen, paimiolaisen Heidi Tammisen, 64, sielussa ja sydämessä seuraa lämpimänä muistona, kun hän reilut kaksi vuotta sitten oli 94-vuotinsa äitinsä vieressä saattamassa häntä rajan toiselle puolelle.
- Viimeiset kaksi vuorokautta ennen äidin poislähtöä olin yhtäjaksoisesti hänen vierellään hoitokodissa, jossa hän asui. Äidin viimeiset hetket piirtyivät ikimuistoisina mieleeni. Minulle tuli hyvin lämmin ja turvallinen olo siitä, että hän sai lähteä rauhallisesti matkaan sinne jonnekin. Aistin myös, että äitini tiedosti ihan viimeiseen hetkeensä saakka, että olen hänen vierellään.
Monipuolisia tehtäviä
Äidin saattaminen rajan taakse antoi Heidille sysäyksen kouluttautua kuolindoulaksi. Hän ajatteli, että niin kuoleva henkilö kuin hänen läheisensä varmasti kaipaavat tuossa ainutkertaisessa tilanteessa ihmistä lähelleen. Kaikilla ei ole siihen hetkeen omia läheisiä tai omat voimavarat eivät riitä surun ja tunnekuohujen keskellä.
