Tietyt “vitamiiniaakkoset” tunnemme hyvin: C piristää, D taas on tarpeen Suomessa melkein ympäri vuoden. Mutta kun puhe kääntyy K-kirjaimeen, saattaa tulla hiljaista. Tässä Luontaisterveys-lehdessä ilmestyvässä Natura Median kolumnissa käännetään katse viimeisimpään tietoon K2-vitamiinista, ja miksi siitä tulisi ehdottomasti puhua enemmän!
On hämmentävää, että EU:n sallituissa terveysväitteissä K-vitamiinit niputetaan yhdeksi, vaikka kyseessä on ryhmä rasvaliukoisia vitamiineja, joilla on kehossa erikoistuneet tehtävät. Emmehän B-ryhmän vitamiineistakaan puhu vain “B-vitamiinina”, vaikka osalla niistä onkin samoja tehtäviä. Ravinnosta, kuten vihreistä lehtivihanneksista, saamme pääasiassa K1-vitamiinia (fyllokinoni), joka operoi maksassa ja huolehtii erityisesti veren normaalista hyytymisestä. K2-vitamiini (menakinonit) sen sijaan työskentelee maksan ulkopuolella ja on välttämätön vahvan luuston rakentamisessa sekä valtimoiden kalkkeutumisen ehkäisyssä. K1 toki metaboloituu jossain määrin K2:ksi, mutta riittääkö se?
Tutkimusten mukaan jopa 97 % länsimaisesta väestöstä saa K2-vitamiinia liian vähän. K2-vitamiinia saa luontaisesti esimerkiksi fermentoiduista soijapavuista japanilaisen nattōn muodossa ja tietyistä eläinperäisistä tuotteista, kuten kovista juustoista.
Kalsiumparadoksi: kun “tiilet” päätyvät väärään osoitteeseen
Moni syö kalsiumia ja D-vitamiinia luuston tueksi. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa, “kalsiumparadoksi”: kalsium on hyväksi luille, mutta ilman oikeaa ohjausta se saattaa kertyä verisuonten seinämiin ja pehmytkudoksiin, mikä voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä (mm. Michaelsson K et al. BMJ 2013).
Kalsium on kuin tiiliä rakennustyömaalla. D-vitamiini on kuljettaja, joka varmistaa, että tiilet päätyvät oikeaan paikkaan, eivätkä poistu kehosta. K2-vitamiini on työnjohtaja, joka aktivoi proteiineja, kuten osteokalsiinia, joka sitoo kalsiumin luustoon, sekä matriksi-Gla-proteiinia (MGP), joka estää kalsiumia kovettamasta valtimoita. Ilman tätä työnjohtajaa rakennusmateriaali voi päätyä “tukkimaan kulkureittejä” sen sijaan, että se vahvistaisi rakenteita.
Tutkimusten mukaan jopa 97 % länsimaisesta väestöstä saa K2-vitamiinia liian vähän.
MK-7 vai MK-4?
Yleisimmät K2-vitamiinin muodot ovat MK-4 ja MK-7. Ravintolisää valittaessa kannattaa huomioida, että MK-4:n puoliintumisaika kehossa on vain muutamia tunteja, kun taas MK-7 pysyy elimistössä yli kolme vuorokautta. Pitkän vaikutusajan ansiosta vitamiini ehtii kulkeutua tehokkaammin ääreisverenkiertoon ja kudoksiin.
Kun päätimme kehittää Natura Medialle K2-tuotteen, raaka-aineen valinta oli itsestään selvä: fermentoimalla valmistettu ranskalainen MenaQ7®, jolla on tehty eniten kliinisiä tutkimuksia (jo yli 20), ja joka on ainoa Euroopassa valmistettu MK-7. Miksi valitsimme kapseleihin juuri 180 mikrogramman päiväannoksen? Koska juuri tällä pitoisuudella on saatu merkittäviä tuloksia verisuonten jäykkyyden vähentämisessä (Knapen MH et al. Thrombosis and Haemostasis 2015) sekä luukadon ehkäisyssä (Knapen MHJ et al. Osteoporosis International 2013) kolmivuotisissa kliinisissä tutkimuksissa. K2-vitamiinin kohdalla ei muuten tarvitse pelätä liiallista veren hyytymisvaikutusta, juuri siksi, että siitä huolehtii pääasiassa K1-vitamiini.
K2-vitamiini on malliesimerkki ravinteesta, jonka mekanismit tunnetaan tieteessä jo hyvin, mutta joka ei vielä ole saavuttanut ansaitsemaansa paikkaa suomalaisten arkisessa tietoisuudessa. Se on hiljainen työnjohtaja, joka varmistaa, että kehosi rakennuspalikat päätyvät sinne minne pitääkin. Seuraavan kerran kun huolehdit kalsiumista ja D-vitamiinista, muista kutsua myös työnjohtaja paikalle!
