Yhteys toiseen ihmiseen, aito ilo, syvä merkityksellisyys, ne vahvistuvat hiljaisuudessa, pohdiskelevat Helsingin Herttoniemen seurakunnan seurakuntapastori Stina Huima sekä hänen kanssaan sydänrukouksen ryhmätapaamisia ja meditatiivisia messuja järjestävä, ratkaisukeskeistä terapiaa ja energiahoitoa tarjoava Sinikka Haapanen. Hän työskenteli lähes 40 vuotta Helsingin kaupungin nuorisotoimessa.
Hiljaisuus on Stinalle ja Sinikalle pysähtymistä ja konkreettista hiljaisuutta, mutta ennen kaikkea sisäinen tila.
’’Kykyä olla läsnä, ei mennessä, eikä tulevassa, vaan tässä hetkessä rauhassa omassa itsessään’’, sanoo Sinikka.
’’Lepää Jumalassa’’, muistuttaa Stina Raamatun virvoittavasta kehotuksesta.
’’Mikäli mieli on kaiken aikaa pieni ja pinnallinen, ihminen ei kuule sisäisiä, eikä myöskään kehonsa viestejä’’, toteaa Stina.
Mielen avaruuteen tarvitaan hänen mukaansa luovaa tilaa, ennen kaikkea uskallusta antaa vapaata tilaa virrata mieleen.
Kanavat avoinna
Pelon lamauttama voima harmittaa Stinaa ja Sinikkaa.
’’Pelko sokaisee ihmisen ja kaventaa monin tavoin henkistä liikkumatilaa. Pelko on hyvin ymmärrettävää, mutta miten upeaa olisi, jos ihmiset uskaltaisivat hellittää ja laskea taakkansa myötätunnon ja rakkauden äärelle. Synkimmistäkin umpikujista on mahdollista löytää tie ulos. Tähän esimerkiksi messu kirkossa tarjoaa oivan tilaisuuden’’, sanoo Stina ja iloitsee, miten vahvat rakkaudellisuuden juuret hän saa kasvattaa seurakuntatyön kautta.
’’Työni on minulle iso siunaus. Saarnaaminen messussa huikea kokemus. Ilo ja innostuneisuus työhöni pitää koko ajan kanavani auki!’’ naurahtaa Stina.
’’Muistetaan myös luonnon mahdollisuudet mielen avartajana ja kanssakulkijana peloissamme. Kun itse saan kokea luonnon vahvan värähtelyn, tunnen olevani osa luonnon voimaa. Samalla minulle avautuu tie syvään sisäiseen maailmaani. Luonto ikään kuin raivaa kaikki esteet. Olen rakastettu, saan rakastaa, minua saa rakastaa’’, pohdiskelee Sinikka.
Uin lämpimässä vedessä levollisin, voimallisin vedoin. Otan oman voimani takaisin rakkaudessa ja valossa, kuuluvat hänen voimalauseensa. Kesäisin Sinikka nauttii tehdä kirjontatöitä eteläsavolaisen järven rannalla.
’’Luomisen ilo virtaa käsieni kautta. Luonnon vahvat elementit, vesi ennen kaikkea, resonoivat työssäni vahvasti.’’
Luonto on myös Stinalle tärkeä sisäinen kompassi. Hänen työnsä on kaupungissa, koti maaseudulla. Hellassa loimuava tuli ja puuhastelu puutarhassa kirjovat hellää sydänrukouksen virtaa.
’’Saunominen, avantouinti, päivittäinen venyttely, hyvä hengitys, sokerin ja lisäaineiden välttäminen ravinnossa’’, avaa Stina fyysisiä hyvinvointitekojaan.
Luonnon juurevuus pysäyttää tähän hetkeen. Se voimistaa sekä samalla antaa suhteellisuudentajua.
Oman elämänsä subjekti
Valehyvinvointia Stina ja Sinikka pyrkivät välttämään esimerkiksi minimoimalla työtehtäviin kuulumattoman ruutuajan, syömään kohtuudella ja ostamaan harkitusti – elämään totuudessa niin, ettei tule tarvetta tyhjiöiden täyttämiseen.
’’Valehyvinvointiin meidän ihmisten on kuitenkin helppo ajautua, jos esimerkiksi on liian kuormittunut tai väsynyt. Energiavajeissa on houkutus alkaa täyttää tyhjiöitä, sen sijaan että lepäisi ja muuttaisi suuntaa’’, myöntää Stina.
’’Valehyvinvoinnissa ihminen helposti luiskahtaa oman elämänsä subjektista objektiksi’’, hän huomauttaa.
’’Meitä vaanivasta mielen tunkkaisuudesta on mahdollista säästyä ja päästä eroon, kun elämässä pyrkii käyskentelemään sydän avoinna, iloiten ja oivaltaen kuin Liisa ihmemaassa ja säilyttää sisäisen lapsensa hengen avaruuden’’, hymyilee Sinikka, jonka sisäinen lapsi, Sinituuli kulkee yhtä matkaa hänen kanssaan aivan kuin lapsuudensakin mielenmaisemassa. Sinikka tarjoaa terapiansa kautta auttavaa kättä sisäisen lapsen löytämiseen.
’’Jos sydän on kiinni, ahdistus ottaa helpommin otteeseensa’’, hän muistuttaa.
Kuin pyhällä maalla
Stina pyrkii kohtaamaan jokaisen ihmisen kuin aina oltaisiin pyhällä maalla.
’’Hellyydellä ja rakkaudellisella uteliaisuudella, avoimesti, ymmärtäen, ei tuomiten eikä pakottaen. Tuntosarvet vahvasti mielen sormenpäissä.’’
Sielunhoitotyössä ja seurakuntalaisten kohtaamisissa hän käyttää myös kehollisia ja terapeuttisia menetelmiä.
’’Kun minä vähenen, niin hän minussa kasvaa. Tämä Pyhän Hengen olemus heijastuu mielestäni niin fyysisenä kuin psyykkisenä terveytenä meihin ihmisiin ja avartaa myös sosiaalisesti suhteessa toisiin ihmisiin’’, sanoo Stina.
’’Kun vapaudumme egosta, niin ilo ja valo syttyvät meissä kuin itsestään’’, kiteyttävät Stina ja Sinikka.
