Vihtiläinen Anne Rohkee , 41, on kärsinyt sappohapporipulista kohta kymmenen vuotta. Hän kertoo sen oireiden olleen akuuttivaiheessa invalidisoivia.
’’En halunnut lähteä kotoa minnekään. Jos lähdin, minun piti varautua siihen, että pääsen nopeasti vessaan. Kauppareissutkin olivat haasteellisia, ja vahinkojakin sattui. Kärsin myös väsymyksestä, vatsakivuista ja turvotuksesta,’’ hän kertoo.
Tuolloin Anne oli lastensa kanssa kotona. Lasten kanssa piti kuitenkin jonkin verran liikkua kodin ulkopuolella. Annelle tehtiin sappihappojen imeytymistä selvittävä kuvantamistutkimus, jonka perusteella diagnoosi oli selvä. Myös sen syy on todennäköinen.
’’Minulla todettiin 90-luvun puolessavälissä osin suolistoon kiinnittynyt syöpäkasvain, jonka vuoksi osa ohutsuoltani on leikattu pois. Leikattu osa on juuri se osa, jossa sappihappo imeytyy elimistöön. Tosin syöpäleikkaus oli jo paljon ennen akuuttien oireiden ilmaantumista.’’
Kolestyramiinilääkitystä Anne joutui jonkin aikaa odottamaan toimitusvaikeuksien vuoksi. Lääkityksen saatuaan oireet helpottuivat pian.
’’Otan edelleen lääkkeen aamuisin, ja suoleni toimii aika normaalisti. Silloin tällöin on myös haasteellisia päiviä. Jos syön jotakin epäsopivaa, jo puolen tunnin päästä pitää päästä vessaan. Lääke ei pysty kompensoimaan esimerkiksi herkkujen ja rasvaisten hampurilaisten tuomia vaikutuksia.’’
Koska lääkkeen käyttö heikentää rasvaliukoisten vitamiinien ja B12-vitamiinin tasoa, Anne käyttää säännöllisesti kyseisiä vitamiineja.
’’Yleensä ottaen koen, että pystyn tällä hetkellä elämään suhteellisen normaalia elämää, ja luonteeltani olen peruspositiivinen. Läheiset ihmiset ja opiskelukaverini tietävät vaivastani. Arjessani on riittävästi mielekkäitä asioita. Teen käsitöitä, käymme uimassa ja nautimme kesästä, lähihoitajaksi opiskeleva Anne kertoo.
Rajoittaa arkea
Sappihapporipuli voi olla pahimmillaan elämää ja arkea rajoittava vaiva, sillä sen oireet voivat olla rajuja.
’’Sappihapporipulissa ulostaminen tapahtuu usein voimalla, jolloin sairastavalla tulee kiire vessaan. Päivän aikana voi kertyä lukuisia vessareissuja. Oireita ovat vesiripulin ja pidätyskyvyttömyyden lisäksi myös esimerkiksi vatsakipu, vatsan turvotus, väsymys ja pahoinvointi. Pelko vahingon sattumisesta julkisella paikalla on monelle todellinen. Vaiva sitoo ihmisiä kotiin, ja riski syrjäytymisestäkin kasvaa,’’ summaa sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija Elisa Arvola Suolistosairaudet ry:stä.
Sappihapot syntyvät maksassa, josta ne erittyvät sappiteihin ja edelleen ohutsuoleen. Ohutsuolessa sappihapot sitoutuvat ravinnosta saatuihin rasvahappoihin, kolesteroliin ja rasvaliukoisiin vitamiineihin, mikä on välttämätöntä näiden imeytymiselle suolesta.
’’Sappihappoja erittyy normaalisti ruokailun yhteydessä, ja ne auttavat ravinnon imeytymisessä. Terveellä ihmisellä sappihapot imeytyvät verenkierron välityksellä takaisin maksaan. Sappihapporipulissa imeytyminen on häiriintynyt, jolloin sappihapot kulkeutuvat maksan sijasta paksusuoleen aiheuttaen siellä ärsytystä. Sappihapporipulista käytetään myös nimitystä sappihappojen imeytymishäiriö,’’ selvittää Arvola.
Sappihapporipulista käytetään myös nimitystä sappihappojen imeytymishäiriö.
Sappihapporipuli vai IBS
Sappihapporipuli on monelle tuntematon sairaus, ja terveydenhuollossakin sen tunnistamisessa on vielä puutteita. Sen yleisyyttä ei varsinaisesti tilastoida, ja henkilö voi saada myös virhediagnoosin.
’’Sappihapporipuli saatetaan diagnosoida ärtyvän suolen oireyhtymäksi eli IBS:ksi, sillä ne ovat oireiltaan hyvin samankaltaisia. Sappihapporipuliin sairastuneita on arviolta muutamia tuhansia, kun IBS:ää sairastaa arviolta joka kymmenes suomalainen,’’ toteaa Arvola.
Suolistosairaudet ry toteutti viime vuonna sappihapporipulia sairastaville potilaskyselyn. Senkin mukaan sappihapporipuli oli virhediagnosoitu monilla ensin IBS:ksi eli ärtyvän suolen oireyhtymäksi.
Mistä tietää kummasta on kyse?
’’Sappihapporipulia hoidetaan sappihappoja sitovalla lääkkeellä, ja Suomessa hoito toteutetaan kolestyramiinilla. Jos lääkitys tehoaa, kyse on yleensä sappihapporipulista. Samalla tehdään muitakin laboratoriokokeita ja suoliston tähystys mahdollisen tulehduksen poissulkemiseksi. On olemassa myös SeHCAT-tutkimus, jolla erikseen mitataan menetettyjen sappihappojen määrää. Kyseinen tutkimus on kuitenkin haastava ja sitä toteutetaan harkitusti,’’ Arvola kertoo.
Monia syitä
Monet syyt voivat johtaa sappihapporipuliin.
’’Syitä ovat esimerkiksi ohutsuolen loppuosassa oleva tulehdus tai sen poistoleikkaus, sädehoidon aiheuttama suolivaurio, sappirakon poisto, ileosekaaliläpän poistoleikkaus tai syy voi jäädä tuntemattomaksi,’’ Arvola listaa. Ileosekaaliläppä on yksisuuntainen läppä, joka sijaitsee ohut- ja paksusuolen liittymäkohdassa.
Suolistosairaudet ry:n toteuttamaan kyselyyn vastanneista 12 prosentilla oli poistettu ohutsuolen loppuosa. Merkittävällä osalla, 32 prosentilla, syy oli jäänyt tuntemattomaksi. Kyselyssä tuli esille myös, että monella liitännäisoireena oli refluksi. Syynä korostui kuitenkin sappirakon poisto tai sappikivien poisto.
’’Kyselyssä 54 prosentilla potilaista sappirakko oli poistettu. Sappirakon poisto tehdään silloin, kun henkilöllä on paljon kipukohtauksia aiheuttavia sappikiviä. Toimenpide voi aiheuttaa sappihappojen jatkuvan valumisen suoleen ja sen kautta mahdollisesti häiriön niiden käsittelyssä ja kierrossa.’’
Arvola kuitenkin huomauttaa, että sappirakon poisto on hyvin yleinen leikkaus Suomessa, eikä läheskään kaikille synny sen jälkeen sappihapporipulia. Sen mahdollisuudesta tulisi kuitenkin osata kertoa.
Sappihapporipulin hoidossa lääkehoito on keskiössä.
’’Parantavaa hoitoa ei ole, mutta lääkitys yleensä helpottaa oireita. Monille lääkitys on pitkäaikainen ja jopa loppuelämän kestävä. Kolestyramiini on hyvin siedetty, mutta siihen liittyy muutamia ongelmia. Lääkkeen saatavuushäiriöt osaltaan vaikeuttavat hoidon toteutumista. Tämä on sairastavien kannalta haasteellista, sillä monen työ- ja toimintakyky riippuu sappihappoja sitovan valmisteen käytöstä.’’
Lääkkeen yksi ongelma on lääkkeenoton ajoitus mahdollisen muun lääkityksen suhteen. Sappihappoja sitovat lääkeaineet voivat myös alentaa rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E ja K) ja B12-vitamiinin tasoa.
’’Sappihapot ovat keskeisiä ravintoaineiden imeytymisessä. Kolestyramiini sitoo itseensä sappihappoja, ja sen sivuvaikutuksena vitamiinien imeytyminen voi häiriintyä. Sappihapporipulia sairastaville suositellaankin edellä mainittujen vitamiinien pitoisuuksien seurantaa.’’
Parantavaa hoitoa sappihapporipulille ei ole, mutta lääkitys yleensä helpottaa oireita.
Huolehdi nesteytyksestä
Aina on hyvä kiinnittää huomiota sopivaan ruokavalioon oireiden helpottamiseksi.
’’ Suolistoja on hyvin erilaisia. Useimpien potilaiden pitää kokeilemalla löytää itselle sopiva ruokavalio. Se, mikä sopii yhdelle, voi toisen oireita jopa pahentaa. Yleisesti ottaen kovin rasvaista ja suolaista ruokaa ei suositella. Samalla pitää huolehtia erityisesti rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisestä – etenkin, jos lääkitys on käytössä,’’ Arvola sanoo.
Ennaltaehkäisyn osalta yleisterveellinen ruokavalio on paras vaihtoehto.
’’Sappikivien riski kasvaa ikääntymisen myötä. Huonojen rasvojen ja liian suolan välttäminen voi auttaa niidenkin ennaltaehkäisyyn.’’
Arvola korostaa myös nesteytyksen tärkeyttä.
’’Vesiripulointi aiheuttaa aina kuivumista sekä mineraalisuolojen menetystä. Siksi nesteitä ja elektrolyyttejä on hyvä tarvittaessa tankata,’’ hän sanoo.
