Psykologi, tietokirjailija, valmentaja ja kouluttaja Satu Pihlajan, 47, mukaan itsekin voi miettiä, miten sanoittaa omaa osaamistaan, mutta se on usein haastavaa. Vaikeinta siinä on yleensä sanallistaminen.
’’Osa ihmisistä on luonnostaan kielellisesti orientoituneempia ja parempia kirjoittamaan kuin toiset. Osan voi olla hankalaa löytää oikeita sanoja. Kannattaakin rohkeasti pyytää apua. Esimerkiksi luontaishoitajalla luottoasiakas lienee paras vaihtoehto kommentoimaan sitä, millaista hoitajan osaaminen on. Läheiset ja ystävätkään eivät välttämättä hahmota osaamista yhtä hyvin kuin asiakas’’, Satu pohtii.
Etenkin asiakkaita kiinnostavat ne tulokset, joita esimerkiksi luontaishoitaja on osaamisellaan saanut aikaiseksi sekä se minkä tyyppinen hän on hoitajana ja mikä on hänen tapansa toimia.
’’Omaa osaamistaan kannattaa kuvailla niillä samoilla sanoilla, joita muutkin ovat käyttäneet. Kun joku on sanonut jotakin merkityksellistä, se on syytä kirjoittaa muistiin. Muiden spontaaneja sanomisia voi olla muutoin vaikea muistaa jälkikäteen. Palautetta voi myös pyytää ihan tarkoituksella joko kirjallisesti tai suullisesti’’, Satu vinkkaa.
Muista pitää laiskottelupäiviä!
Mieti missiotasi!
Asiakkailta voi pyytää luvan käyttää palautetta nimettömänä tai nimen kanssa omien palveluiden markkinoinnissa vaikkapa verkkosivuilla. Ammattiosaaminen on useimmiten kertynyt vuosien aikana, jopa vuosikymmenten aikana, eikä vain yhdestä koulutuksesta tai työkokemuksesta, vaan useista eri lähteistä. Ihmisen voikin olla vaikea enää hahmottaa, mistä mikäkin osaaminen on peräisin.
’’Monilla on taipumusta vähätellä itseään ja nähdä itsessään puutteita. Tavallaan on helpompi nähdä, mitä vielä pitäisi osata ja oppia kuin sitä, mitä jo osaa. Uskoisin, että luontaishoitajat ovat vähän niin kuin psykologit, ikuisia opiskelijoita. Aina on sellainen olo, että pitäisi oppia lisää ja parantaa osaamista’’, Satu arvelee.
Valmennettavillaan hän on teettänyt harjoitusta, jossa jokainen pyytää viittä ihmistä mainitsemaan viisi häntä parhaiten kuvaavaa adjektiivia.
’’Yleensä kommentit on olleet myönteisiä ja osuvia. Sama ihminen on monesti saanut samoja sanoja eri ihmisiltä.’’
Satu kannustaa osaamisen sanoittamisen rinnalla miettimään missiotaan kysymällä itseltään, mitä haluaa muuttaa tai saada aikaan tässä maailmassa tai miten haluaa vaikkapa auttaa muita ihmisiä.
’’Mission ei tarvitse olla mitenkään ainutlaatuinen, jollaista ei ole kenelläkään toisella, vaan sellainen, jonka haluaa saavuttaa kaikessa tekemisessä.’’
Usein on helpompi nähdä, mitä vielä pitäisi osata kuin sitä, mitä jo osaa.
Väljyyttä ja lepoa
Satu vinkkaa kokeilemaan asioiden valmistelua edellisenä päivänä, jos seuraavana päivänä pitää tehdä jotakin haastavaa.
’’Moni siirtää asioiden aloittamista, kun ei sillä hetkellä saa niitä kuitenkaan valmiiksi. Sen sijaan kannattaisi jonkin aikaa hahmotella asiaa, oli se millainen tahansa, ja jättää se sitten muhimaan. Kun päästää mielen vapaaksi puristuksesta, ratkaisuja ja selkeitä ajatuksia sataakin yhtäkkiä mieleen.’’
Jos Sadun pitää kirjoittaa joku teksti, hän orientoituu asiaan edellisenä päivänä luonnostelemalla sitä 10-15 minuuttia.
’’Kun olen nukkunut yön yli, jotakin maagista on tapahtunut. Teksti on melkein valmiina päässäni ja pystyn heti aloittamaan sen kirjoittamaan. Vastaavaa ilmenee useasti myös kävellessä. Jos olen miettinyt jotakin ja lähden kävelemään toiseen paikkaan ja ajatuksia rupeaa pulputtamaan. Ehkä syynä on kävelyn sopivan kevyt liike, joka tekee hyvää keholle ja mielelle.’’
Kehomme ja mielemme on rakennettu kestämään rasitusta, ja niitä kuuluukin rasittaa ja haastaa. Satu kuitenkin muistuttaa, että myös laiskottelua tarvitaan, vaikka se onkin monelle vaikeaa.
’’Lihaksisto eikä mikään muukaan toimi, jos ei sitä rasita säännöllisesti. Mutta niiden täytyy myös saada kunnolla palautua. Uni on tietysti tärkeää, varsinkin aivoille. Mielellään pitäisi nukkua kahdeksan-yhdeksän tuntia yössä. Tutkimusten mukaan jotkut ihmiset pärjäävät vähemmällä, mutta en suosittele nipistämään unesta.’’
Toisaalta tarvitaan lepoa ja laiskottelua eli väljää aikaa. Niillä on ihmeellisiä vaikutuksia aikaansaamiseen. Pinnistelemällä ei yleensä synny parasta tulosta.
’’Laiskoittelua pitäisi olla joka päivä ja välillä kokonaisia laiskottelupäiviä ja -viikonloppujakin. Laiskottelu ei välttämättä tarkoita sohvalla makaamista, vaan sitä, ettei ole mitään etukäteen määrättyä tekemistä. Voi laiskotella tai tehdä jotakin, mikä sillä hetkellä tulee mieleen’’, psykologi Satu Pihlaja neuvoo.
Kun olen nukkunut yön yli, jotakin maagista on tapahtunut.
